Kierrättäminen ja muu hyödyntäminen

Jätesääntelyn lähtökohta on, että kaikki materiaalit ovat joko jätettä tai ei-jätettä. Lähtökohtaisesti jätelainsäädäntöä sovelletaan jätteisiin eikä sovelleta ei-jätteisiin. Ei-jätteeseen sovelletaan puolestaan soveltuvaa kemikaali- ja tuotesääntelyä riippuen materiaalin käyttötarkoituksesta, ominaisuuksista ja koostumuksesta.

Jätteitä koskevaa sääntelyä ohjaa jätehuollon etusijajärjestys tai jätehierarkia. Sen mukaan kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava seuraavaa etusijajärjestystä:

• Ensisijaisesti on vähennettävä syntyvän jätteen määrää ja haitallisuutta.
• Jos jätettä kuitenkin syntyy, jätteen haltijan on ensisijaisesti valmisteltava jäte uudelleenkäyttöä varten
• tai toissijaisesti kierrätettävä se.
• Jos kierrätys ei ole mahdollista, jätteen haltijan on hyödynnettävä jäte muulla tavoin, mukaan lukien hyödyntäminen energiana.
• Jos hyödyntäminen ei ole mahdollista, jäte on loppukäsiteltävä (Jätelaki 8 §).

Jos jätettä on siis syntynyt, tulisi se etusijajärjestyksen mukaan palauttaa jälleen kiertoon materiaalina. Jäte tulisi toisin sanoen ”tuotteistaa”. Tällöin olennaiseksi kysymykseksi muodostuu, että milloin aine tai esine luokitellaan jätteeksi ja milloin ei.

Jätelain (646/2011) 5 §:n mukaan jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä. Jätettä ovat esimerkiksi jäteastiaan laitetut pakkaukset.

Jätteet, joilla on vaarallisia ominaisuuksia, määritellään vaarallisiksi jätteiksi. Vaaraominaisuuksilla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että jäte on palo- tai räjähdysvaarallinen, tartuntavaarallinen, muu terveydelle vaarallinen tai ympäristölle vaarallinen. Ominaisuuksista, joiden perusteella jäte luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi, säädetään jätedirektiivin liitteessä III. Vaarallisia jätteitä voivat olla esimerkiksi käytöstä poistetut paristot ja akut.

Jätteen käsittelyä koskevat jätelain säädökset. Pääasiassa jätteen käsittelystä säännellään tiukemmin kuin tuotteiden ja raaka-aineiden käyttämisestä. Lisäksi on tarkkaan säännelty kenelle jätettä saa luovuttaa (jätelaki 29 §). Jätteen tuotteistamiseksi tulisi jätteen tulla luokitelluksi ei-jätteeksi.

Normaalisti jätteeksi määriteltävät aineet ja esineet voivat tulla luokitelluiksi ei-jätteiksi, jos ne ovat sivutuotteita tai jos ne lakkaavat olemasta jätettä niin sanotun ei-enää-jätettä -sääntelyn avulla. Myös vaaralliseksi jätteeksi luokiteltu jäte voi lakata olemasta jätettä.

Ei-enää-jätettä -sääntely

Jätedirektiivissä säädetään jätteeksi luokittelun päättymisen kriteereistä (ei-enää-jätettä -kriteerit, EEJ). Suomen kansallisesta sääntelystä EEJ-kriteerit löytyvät jätelain 5 b §:stä. Siinä säädetään, että jäte, joka on kierrätetty tai muuten hyödynnetty, ei ole enää jätettä, jos:

• sitä on määrä käyttää erityisiin tarkoituksiin;
• sillä on markkinat tai kysyntää;
• se täyttää käyttötarkoituksensa mukaiset tekniset vaatimukset ja on vastaaviin tuotteisiin sovellettavien säännösten ja standardien mukainen; ja
• sen käyttö ei kokonaisuutena arvioiden aiheuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Jätteeksi luokittelun päättymisestä voidaan tehdä päätöksiä kolmella tasolla: EU:n tasolla, kansallisesti sekä tapauskohtaisesti.

EU:n tasolla voidaan antaa sääntelyä siitä, milloin tietty jäte lakkaa olemasta jätettä. EU:n tasolla säädetyt kriteerit ovat voimassa kaikissa unionin jäsenvaltioissa. Niitä voidaan näin ollen siirtää jäsenvaltiosta toiseen soveltamatta jätteensiirtoja koskevaa sääntelykehikkoa.

Tällä hetkellä EU:n tasoista EEJ-sääntelyä on:

• asetus (EU) No 333/2011 koskien rauta-, teräs- ja alumiiniromua
• asetus (EU) No 1179/2012 koskien lasimurskaa
• asetus (EU) No 715/2013 koskien kupariromua
• artikla 19 lannoitevalmisteasetus (EU) No 2019/1009

EU:n komissio valmistelee(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) lisäksi EEJ-asetusta muovijätteelle.

Jos EU:n tasolla ei ole annettu sääntelyä, voivat jäsenvaltiot antaa kansallista sääntelyä EEJ-kriteereistä. Jätelain 5 b §:n 2 momentissa säädetään, että valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä yksityiskohtaisista arviointiperusteista 1 momentissa tarkoitettujen edellytysten soveltamiseksi tiettyihin jätelajeihin. Arviointiperusteisiin on sisällytettävä vähintään:

1. jätemateriaalit, jotka on sallittua toimittaa hyödyntämistoimeen;
2. sallitut käsittelyprosessit ja -tekniikat;
3. tuotteisiin sovellettavien säännösten ja standardien mukaiset laatuvaatimukset materiaaleille, joita ei hyödyntämisen seurauksena enää luokitella jätteeksi, mukaan lukien tarvittaessa epäpuhtauksien raja-arvot;
4. hallintajärjestelmille asetettavat vaatimukset, joilla osoitetaan jätteeksi luokittelun päättymistä koskevien arviointiperusteiden noudattaminen, mukaan lukien vaatimukset laadunvalvonnasta ja omavalvonnasta sekä tarvittaessa akkreditoinnista; ja
5. vaatimustenmukaisuudesta ilmoittaminen.

Toisin kuin EU:n tasolla annetut EEJ-kriteerit, kansallisen EEJ-sääntelyn perusteella jätteeksi luokittelun päättäneet aineet ja esineet voivat olla jätettä muissa jäsenvaltioissa. Näin ollen niiden siirtoihin voi tulla sovellettavaksi jätteensiirtoja koskeva sääntely.

Suomessa on tällä hetkellä voimassa yksi kansallinen EEJ-asetus.  Valtioneuvoston asetus (466/2022(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)) säätää arviointiperusteet sille, milloin betonimurskeen voidaan katsoa lakanneen olemasta jätettä.

Tapauskohtainen päätöksenteko

Jos tietyn jätteen EEJ-kriteereistä ei ole säädetty EU:n lainsäädännössä tai kansallisesti valtioneuvoston asetuksella, ympäristölupaviranomainen voi päättää tapauskohtaisesti jätteeksi luokittelun päättymisestä EEJ-kriteerien perusteella.

Jätelain mukaan tapauskohtaisessa EEJ-linjauksessa noudatetaan, mitä ympäristönsuojelulaissa säädetään ympäristöluvan myöntämisestä tai sen muuttamisesta. Lisäksi päätöksenteossa on tarvittaessa noudatettava kansallisissa asetuksissa sovellettavia arviointiperusteita, ja otettava huomioon materiaalia koskevat epäpuhtauksien raja-arvot sekä materiaalista mahdollisesti aiheutuva vaara tai haitta terveydelle tai ympäristölle.

Jätteeksi luokittelun päätyttyä materiaalin markkinoille saattajan on varmistettava, että materiaali on kemikaali- ja tuotelainsäädännön mukaista. Jos materiaalia ei ole saatettu markkinoille, varmistamisvelvollisuus on materiaalin ensimmäisellä käyttäjällä.

Ympäristöministeriö antoi 30.8.2019 muistion(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) tapauskohtaisesta jätteeksi luokittelun päättymisestä. Tämän jälkeen jätelakia on uudistettu niin, ettei muistion menettelyitä koskevia osuuksia voida pitää enää ajantasaisina.

Jätteeksi luokittelun päättyminen ja vaarallinen jäte

Samoin kuten muutkin jätteet, myös vaarallinen jäte voi lakata olemasta jätettä EEJ-kriteerien täyttymisen jälkeen. Vaarallisten jätteiden osalta olisi erityisen tarkkaan tarkasteltava niiden mahdollisia ympäristö- ja terveysvaikutuksia. Usein vaarallisiin jätteisiin voivat soveltua jätteeksi luokittelun päättymisen jälkeen esimerkiksi REACH-asetuksen mukainen lupamenettely tai sen mukaiset rajoitukset.