Luonnonvarojen kestävä käyttö on edellytys luonnon monimuotoisuuden turvaamiselle

Luonnon monimuotoisuus heikkenee hurjaa tahtia ihmisen toiminnan vuoksi. Luonnonvarojen kestämätön käyttö ja sen yhteydessä tapahtuvat maankäytön muutokset vaikuttavat kielteisesti ekosysteemeihin, lajien populaatioihin ja ekosysteemipalveluihin.

Ihmiskunnan hyvinvointi ja talouden menestyminen ovat riippuvaisia hyvinvoivasta luonnosta. Jotta tulevien sukupolvien on mahdollista elää hyvää elämää, ihmisen on vastavuoroisesti huolehdittava luonnon hyvinvoinnista. Talouden mekanismit voivat olla osa ongelmanratkaisua, ja auttaa vaadittavan muutoksen saavuttamisessa.

Toimenpiteitä tarvitaan kiireesti

Luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämisellä on kiire. Vuosi sitten julkaistussa Dasguptan raportissa ”The Economics of Biodiversity”(siirryt toiseen palveluun) esitetään laaja joukko toimenpiteitä, joilla suunta voidaan kääntää parempaan. Työssä nostetaan tärkeinä toimenpiteitä esille muun muassa määrärajoitteet (esimerkiksi rajoitteet luonnonvarojen otolle tai päästöille), taloudelliset ohjauskeinot (esimerkiksi luonnonvaraverot, ympäristölle haitallisten tukien poisto), kulutus- ja tuotantotapojen muutokset (esimerkiksi teknologiset ratkaisut, käyttäytymisen muutokset) sekä koulutus.

Kaikkiin edellä esitettyihin toimenpiteisiin liittyy omat haasteensa. Toimenpiteisiin on kuitenkin ryhdyttävä. Esimerkiksi hyvin toteutetulla luonnonvaraverolla voidaan hintoihin sisäistää luonnonvaran otosta ja prosessoinnista syntyviä ympäristöhaittoja, ja ohjata näin taloudellista toimintaa ympäristöä vähemmän kuormittavaksi. Veron suunnittelussa täytyy kuitenkin olla tarkkana, jotta ohjausvaikutus saadaan aikaiseksi ja vältetään mahdollinen ympäristölle haitallisen toiminnan siirtyminen, niin sanottu vuoto, toiseen maahan. Suunnittelun ja keskustelun täytyy olla avointa, jotta muutokset koetaan mahdollisimman oikeudenmukaisina.

Tällä hetkellä Suomessa käytössä olevat luonnonvarojen käyttöä ohjaavat ympäristöperusteiset verot kohdentuvat lähinnä fossiilisiin energialähteisiin ja jätteisiin. Samalla ympäristön kannalta haitallisiksi tunnistettuja tukia on edelleen paljon. Luonnonvarojen säästeliään käytön ohjaamiseen on ehdotettu erilaisia neitseellisten raaka-aineiden luonnonvaraveroja, kuten kaivosveroa ja soraveroa. Kaivosveron valmistelu on parhaillaan käynnissä.

Kiertotalous osana ratkaisua

Kiertotalous liittyy keskeisesti luonnonvarojen tehokkaaseen ja säästäväiseen käyttöön. Parhaimmillaan siirtyminen kiertotalouteen mahdollistaa neitseellisten luonnonvarojen käytön vähentämisen ja tuo samalla muita ympäristöhyötyjä muun muassa luonnon monimuotoisuudelle. Kestävässä kiertotaloudessa tuotanto- ja kulutustapoja tulisi muuttaa siten, että luonnonvarojen käytön haitalliset ympäristövaikutukset minimoidaan maapallon kantokyvyn mukaisiksi ja samalla saavutetaan kestävällä tavalla taloudelliset ja sosiaaliset tavoitteet.

Parhaimmillaan siirtyminen kiertotalouteen mahdollistaa neitseellisten luonnonvarojen käytön vähentämisen ja tuo samalla muita ympäristöhyötyjä muun muassa luonnon monimuotoisuudelle.

Yrityksiltä ja kuluttajilta puuttuvat usein taloudelliset kannustimet tehdä ympäristön kannalta suotuisia kiertotalousvalintoja. Esimerkiksi neitseellisen raaka-aineen käyttö tuotannossa voi olla kierrätettyä edullisempaa tai kuluttajan on edullisempaa ostaa uusi tuote kuin korjata entistä. Näihin kannustinongelmiin voidaan vaikuttaa taloudellisilla ohjauskeinoilla. Jos ympäristövaikutukset saadaan paremmin sisäistettyä raaka-aineiden ja lopulta tuotteiden ja palveluiden hintoihin, huomioivat yritykset ja kuluttajat tämän systemaattisesti päätöksenteossaan ja talouden toiminta on ympäristön kannalta kestävämpää.

Kiertotaloudella voidaan vähentää painetta luonnon monimuotoisuutta kohtaan

Ilmastokriisin tunnistaminen on jo valtavirtaa, mutta luonnonvarojen käytön monimuotoisuusvaikutukset ovat olleet keskusteluissa vielä vähemmän esillä. Avoin keskustelu ja tutkimus erilaisten ohjauskeinojen, kuten luonnonvaraverojen käyttöönotosta on tarpeen. Monimuotoisuusvaikutuksia koskevan tiedon karttuessa on myös ohjauskeinoja koskevia arviointeja päivitettävä. Joka tapauksessa toimenpiteitä luontokadon ehkäisemiseksi on tehtävä kiireesti ja kasvavassa määrin.

Kirjoittajat: erikoistutkija Enni Ruokamo, tutkija Mari Heikkinen ja johtaja Petrus Kautto
Suomen ympäristökeskus

Blogi on julkaistu alun perin CircBlogissa, materiaalitkiertoon.fi-sivustolla 1.3.2022.