Varovaisia edistysaskelia vai takapakkia? Kiertotalouden indikaattorit kertovat osin ristiriitaisesta kehityksestä
Eurooppalaisissa ja kansallisissa strategioissa tavoitellaan kokonaisvaltaista siirtymää kohden kestävää kiertotaloutta. Muutoksen täytyy kuitenkin olla myös reilu. Miten realistisia nämä tavoitteet ovat nykytilanteen ja -kehityksen valossa?
Kirjoittajat
Tiina Karppinen
tutkija
Suomen ympäristökeskus
Kati Pitkänen
erikoistutkija
Suomen ympäristökeskus
Eurooppalaisissa ja kansallisissa strategioissa tavoitellaan kokonaisvaltaista siirtymää kohden kestävää kiertotaloutta. Siirtymä on välttämätön, jotta voimme vähentää luonnonvarojen käyttöä, ehkäistä luontokatoa ja hillitä ilmastonmuutosta. Muutoksen täytyy kuitenkin olla myös reilu, jolloin ketään ei jätetä jälkeen ja kiertotalous tarjoaa tasavartaisesti mahdollisuuksia eri alueille. Miten realistisia nämä tavoitteet ovat nykytilanteen ja -kehityksen valossa?
Olemme Suomessa saaneet Kiertotalouden strategisen ohjelman(siirryt toiseen palveluun) myötä ensimmäistä kertaa määrällisiä tavoitteita ja seurantamittareita kiertotaloussiirtymälle. Kiertotalouden seuranta painottaa Suomessa ja koko Euroopassa materiaalivirtojen mittaamista valtakunnallisella tasolla Kiertotalouden kokonaisvaltainen seuranta kaipaa kuitenkin monipuolisempaa ja paikallisempaa tietoa.
Lähdimme Suomen ympäristökeskuksessa (Syke) täydentämään kiertotalouden seurantaa kehittämällä entistä paikallisempia indikaattoreita osana Circwaste – kohti kiertotaloutta -hanketta(siirryt toiseen palveluun). Pyrimme mittaamaan kiertotalouden etenemistä monipuolisesti sekä materiaalien kierron että kiertotalouden ytimessä olevien jätteen synnyn ehkäisyn ja jakamistalouden osalta. Mittarit koskevat niin kiertotalouden liiketoimintaa kuin julkisen sektorin ja kotitalouksien arkea. Lisäksi kehitimme uudenlaisia, kokeellisia mittareita kiertotalouden sosiaalisista vaikutuksista ja niiden oikeudenmukaisesta jakautumisesta.
Kehittämämme mittarit(siirryt toiseen palveluun) kuvaavat jätemääriä ja kierrätystä, kiertotalouden palvelujen saavutettavuutta, kiertotalouden koulutustarjontaa, tukityöllistymistä kiertotalousalalle sekä jakamistalouden esimerkkeinä kaupunkipyöriä ja kirjastojen esinelainoja.
Pyrimme mittaamaan kiertotalouden etenemistä monipuolisesti sekä materiaalien kierron että kiertotalouden ytimessä olevien jätteen synnyn ehkäisyn ja jakamistalouden osalta.
Nostamme tässä kirjoituksessa esiin keskeisiä tuloksia paikallisista mittareista ja ajatuksiamme kiertotalouden seurannan tulevaisuudesta.
Varovaisia edistysaskelia
Positiivista kehitystä on nähtävissä kiertotalouden koulutuksessa, jossa opintomahdollisuudet ovat laajentuneet. Esimerkiksi lähes kaikki ammattikorkeakoulut ovat sisällyttäneet opintoihinsa kiertotalouteen liittyviä kursseja.
Sosiaalisten hyötyjen näkökulmasta merkittäviä ovat myös kiertotalouden luomat moninaiset työmahdollisuudet. Esimerkiksi uudelleenkäytön ja kierrätyksen tehostuminen luovat työmahdollisuuksia myös niille, joiden koulutustaso ei ole korkea. Kierrätystyöntekijä on viime vuosina ollut yksi yleisimmistä tukityöllistämisen kohdeammateista ja alalla on suuri merkitys vaikeasti työllistyvien ryhmien aktivoinnissa ja kuntoutumisessa.
Sosiaalisten hyötyjen näkökulmasta merkittäviä ovat kiertotalouden luomat moninaiset työmahdollisuudet. Esimerkiksi uudelleenkäytön ja kierrätyksen tehostuminen luovat mahdollisuuksia myös vaikeasti työllistyville.
Käyttäytymisen muutos kulutusyhteiskunnasta kohti jätteen synnyn ehkäisyä ja jakamistaloutta on yksi vaikeimmin saavutettavista ja seurattavista kiertotalouden tavoitteista. Vähintäänkin heikkona positiivisena signaalina käyttäytymisen muutoksesta voidaan kuitenkin pitää kirjastojen aktivoitumista jakamistalouteen. Kirjastojen lainattavaksi tarkoitettujen esineiden sekä niiden lainausten määrät ovat kasvaneet viime vuosina. Kirjasto löytyy joka kunnasta, joten kirjastolaitoksen kautta jakamistalouden mahdollisuudet ovat tavoitettavissa asuinalueesta ja tulotasosta riippumatta.
Ristiriitaisissa tunnelmissa
Suoranaista takapakkia Suomessa on otettu yhdyskuntajätteiden kierrätysasteessa. Kun aiemmin kierrätysaste on madellut tasaisesti hieman reilussa 40 prosentissa, uusimmat tilastot osoittavat, että kierrätysaste on vajonnut vuoden 2020 42 prosentista vain 37 prosenttiin vuonna 2021. Entistä suurempi osa yhdyskuntajätteistä ohjautui polttoon. Näin ollen Suomen vuoteen 2025 mennessä tavoittelema 55 prosentin kierrätysaste karkaa yhä kauemmas.
Valtakunnalliset tilastot eivät kuitenkaan kerro koko totuutta kotitalouksien jätehuollosta. Havaitsimme kotitalouksien yhdyskuntajätteiden alueellisessa seurannassa, että kierrätysaste nousi lähes kaikilla seurannassa mukana olleiden kuntien seuduilla. Osalla alueista kierrätysaste nousi kansallisten ja EU-tavoitteiden edellyttämää noin yhden prosenttiyksikön vuosivauhtia.
Valtakunnallisesti yhdyskuntajätteen määrä on ollut aiempina vuosina kasvussa, vaikka jätehuollon tärkeimpänä tavoitteena on jätteen määrän vähentäminen. Jätemäärät eivät näyttäneet vähenemisen merkkejä myöskään alueellisessa kotitalousjätteen tarkastelussa.
Kiertotalouteen siirtyminen edellyttää vankkaa tietopohjaa ja järjestelmällistä seurantaa
Seurantatieto on keskeisessä roolissa kiertotalouteen siirtymisessä. Tarvitsemme tietoa sekä toteutettujen toimenpiteiden vaikuttavuuden ja kehityksen suunnan todentamiseksi että uusien toimien kohdentamisen tueksi.
Lisäksi on tärkeää arvioida kiertotaloussiirtymän vaikutuksia kokonaiskestävyyden näkökulmasta. Kaikki kiertotalouden mukaiset teot eivät välttämättä ole kestäviä, kun niiden vaikutuksia tarkastellaan kokonaisuutena yhdessä ympäröivän yhteiskunnan, luonnon, päästöjen ja yksittäisten ihmisten näkökulmasta. Erilaisia vaihtoehtoja on tärkeää vertailla tutkitun tiedon pohjalta. Myös haittoja voidaan joutua kompensoimaan.
Koska monia kiertotalouden kannalta kriittisiä päätöksiä tehdään hyvin paikallisesti yrityksissä ja kunnissa, halusimme kehittää kiertotalouden mittaristoa paikallisella tasolla. Tämänhetkinen tietopohja on kuitenkin vielä varsin puutteellinen. Esimerkiksi nykyistä tarkempi ja vertailukelpoisempi kuntakohtainen tieto jätteiden määrästä ja hyödyntämisestä auttaisi paikantamaan ongelmia ja tehostamaan jätteiden lajittelua.
Paikallinen tieto voisi vastata paremmin kunnissa ja maakunnissa tapahtuvan aluekehittämisen ja kiertotalouden siirtymän seurantatarpeisiin. Ehkäpä tulevaisuudessa kiertotalouden mittarit ovat osa kuntien ja yritysten toiminnan seurantaa taseiden ja työllisyyden rinnalla.
Paikallinen tieto voisi vastata paremmin kunnissa ja maakunnissa tapahtuvan aluekehittämisen ja kiertotalouden siirtymän seurantatarpeisiin.
Lisäksi tarvitsemme nykyistä parempaa tietoa kotitalouksien ja yritysten käyttäytymisestä sekä asenteista. Tämän vuoksi teemme parhaillaan kiertotalouden barometrejä suomalaisille yrityksille ja kansalaisille. Ensi syksynä olemme jo varmasti viisaampia kiertotalouden tilanteesta Suomessa!