Kiertotalous tuotantoprosessissa
Tuotesuunnittelun jälkeen tuotteen arvoketjussa siirrytään tuotantoon. Kiertotalouden tehostaminen tuotannossa voi tarkoittaa esimerkiksi materiaalien ja energian käytön optimointia, jätteiden määrän minimointia, sivuvirtojen hyötykäyttöä ja teollisia symbiooseja.
Tuotantoprosessin mahdolliset haitat ympäristölle otetaan huomioon toiminnan ympäristöluvassa ja sen määräyksissä. Teollisen toiminnan kokoluokasta ja tyypistä riippuen ympäristölupamääräysten perustaksi voidaan määritellä paras käyttökelpoinen tekniikka, BAT.
Ympäristölupa
Ympäristönsuojelulaki (YSL 527/2014(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)) ja ympäristönsuojeluasetus (YSA 713/2014(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)) määrittelevät ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavat toiminnat, joille tarvitaan ympäristölupa. Toiminnat on lueteltu pääosin ympäristönsuojelulain liitteessä 1. Ympäristöluvan määräyksissä annetaan tarkempia ehtoja pilaantumisen ehkäisemiseksi. Siellä voidaan esimerkiksi korostaa jätteiden osalta jätelain mukaisen etusijajärjestyksen noudattamista.
Ympäristöhallinnon yhteisessä verkkopalvelussa ymparisto.fi(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun):ssä on kerrottu kattavasti ympäristölupaprosessin vaiheista.
YSL 31 §:n mukaisesti ympäristölupaa ei tarvita, jos toiminta on koeluonteista, lyhytaikaista ja sen tarkoituksena on kokeilla uutta tekniikkaa, raaka- tai polttoainetta, valmistus- tai polttomenetelmää tai puhdistuslaitetta taikka käsitellä jätettä laitos- tai ammattimaisesti tällaisen toiminnan vaikutusten, käyttökelpoisuuden tai muuhun näihin rinnastettavan seikan selvittämiseksi. Tällaisesta koeluontoisesta toiminnasta on tehtävä ilmoitus lupaviranomaiselle (YSL, 119 §).
BREF-asiakirjat ja BAT-päätelmät
Teollisuuspäästödirektiiviä 2010/75/EU(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) sovelletaan direktiivin luvuissa II-VI määriteltyihin pilaantumista aiheuttaviin teollisiin toimintoihin (ns. direktiivilaitokset). YSL:n liitteessä 1 jaotellaan ympäristöluvanvaraiset toiminnat direktiivilaitoksiin ja muihin laitoksiin. Jaottelu perustuu muun muassa toiminnan tyyppiin ja tuotantokapasiteettiin.
Teollisuuspäästödirektiivissä määritellään sitä koskevien toimijoiden ympäristölupaehtojen perustaksi paras käytettävissä oleva/käyttökelpoinen tekniikka (Best Available Techniques, BAT). Paras käyttökelpoinen tekniikka on määritelty YSL:ssa näin (YSL, 5 §):
- mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito-, käyttö- sekä lopettamistapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä ja jotka soveltuvat ympäristölupamääräysten perustaksi;
- tekniikka on teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista silloin, kun se on saatavissa käyttöön yleisesti ja sitä voidaan soveltaa asianomaisella toiminnan alalla kohtuullisin kustannuksin.
Tiedot parhaista käyttökelpoisista tekniikoista julkaistaan BAT-vertailuasiakirjoina (BAT Reference Documents, BREF-asiakirjat), joiden sisällöt perustuvat tietojenvaihtoon komission, jäsenvaltioiden, kyseisen teollisuuden ja ympäristönsuojelua edistävien valtioista riippumattomien järjestöjen välillä.
Toistaiseksi BREF-asiakirjoissa ei juurikaan ole konkreettisia kiertotaloutta koskevia velvoitteita. Asiakirjat uusitaan korkeintaan kahdeksan vuoden välein. Vertailuasiakirjojen oleellisimmat kohdat on tiivistetty BAT-päätelmiin, jotka annetaan sitovina komission täytäntöönpanosäädöksinä. Sekä vertailuasiakirjat että BAT-päätelmät löytyvät Euroopan IPPC-toimiston sivuilta.
Ajankohtaista tietoa BAT-päätelmistä löytyy ymparisto.fi(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)-sivustolta.
Sivutuotteet
Teollisten tuotantoprosessien tavoitteena on tuottaa jokin tuote. Tuotteen lisäksi tuotantoprosesseissa kuitenkin syntyy usein sivuvirtoja sekä jätteitä. Pääsääntönä on, että aineet tai esineet, joiden ei ole tarkoitus syntyä tuotantoprosesseissa, ovat jätettä. Tällaiset aineet ja esineet voivat kuitenkin tulla määritellyiksi sivutuotteiksi, jotka eivät ole jätettä.
Jätelain 5a §:n mukaan aine tai esine ei ole jäte, vaan sivutuote, jos se syntyy sellaisessa tuotantoprosessissa, jonka ensisijaisena tarkoituksena ei ole tämän aineen tai esineen valmistaminen, ja:
- aineen tai esineen jatkokäytöstä on varmuus,
- ainetta tai esinettä voidaan käyttää suoraan sellaisenaan tai sen jälkeen, kun sitä on muunnettu enintään tavanomaisen teollisen käytännön mukaisesti,
- aine tai esine syntyy tuotantoprosessin olennaisena osana, sekä
- aine tai esine täyttää sen suunniteltuun käyttöön liittyvät tuotetta sekä ympäristön ja terveydensuojelua koskevat vaatimukset eikä sen käyttö kokonaisuutena arvioiden aiheuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.
Jos aine tai esine täyttää kriteerit, on se sivutuote eikä jäte. Sivutuotteisiin ei sovelleta näin ollen jätelainsäädäntöä vaan sääntelykehikkoa, jota sovelletaan vastaaviin aineisiin ja esineisiin, jotka eivät ole jätettä. Tämä pitää sisällään esimerkiksi tiettyä tuoteryhmää koskevat laatuvaatimukset sekä kemikaalilainsäädännön säännökset.
Sivutuotekriteerejä sovelletaan nimenomaan materiaaleihin, jotka syntyvät tuotantoprosessin sivuvirtana. Jos sivutuotekriteerit täyttyvät, aine ei tule missään vaiheessa määritellyksi jätteeksi. Käytöstä poistetut aineet ja esineet voivat lakata olemasta jätettä, mutta tämä tapahtuu ei-enää-jätettä -kriteerien, eikä sivutuotekriteerien, nojalla. Sivutuotekriteerit soveltuvat aineen tai esineen elinkaaren alussa. Ei-enää-jätettä -kriteerit soveltuvat puolestaan tuotteen elinkaaren lopussa.
Päätöksenteko
Aineen tai esineen sivutuotestatusta koskevia päätöksiä voidaan antaa kolmella tasolla. Jätedirektiivin artiklassa 5 säädetään, että EU:n komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä erityisiin aineisiin ja esineisiin sovellettavista sivutuotekriteereistä. Jos unionin tasolla ei ole säännelty aineen tai esineen sivutuoteluokittelusta, jäsenvaltiot voivat antaa kansallista sääntelyä, kun sivutuotekriteerit täyttyvät. Jätelain 5a §:n 2 momentissa säädetään, että valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä sivutuotteeksi luokittelun edellytyksistä sivutuotteittain eriteltyinä. EU:n tasolla ei ole annettu täytäntöönpanosäädöksiä sivutuoteluokittelua koskien. Suomessa ei ole myöskään kansallisesti annettu yhtään sivutuotteita koskevaa asetusta.
Koska Suomessa ei ole voimassa yleisesti sovellettavia sivutuotteeksi luokittelua koskevia säännöksiä, annetaan sivutuotteita koskevat linjaukset tapauskohtaisessa päätöksenteossa. Useissa tapauksissa sivutuoteluokittelua koskevat päätökset ovat hyvin laitoskohtaisia ja tästä syystä yleisesti sovellettavien säännösten muotoileminen voi olla hankalaa.
Jätelain 5a §:ssä ei säädetä sivutuotelinjauksille tiettyä prosessia. Aineita ja esineitä voidaan luokitella sivutuotteiksi esimerkiksi laitoksen ympäristöluvassa, ympäristöluvan muutoksessa tai valvontaviranomaisen lausunnossa.
Lisätietoja
