Tuotesuunnittelua koskeva lainsäädäntö
Hyvin merkittävä osa tuotteen elinkaaren ympäristövaikutuksista voidaan määrittää sen suunnitteluvaiheessa.
Tuotesuunnitelulla voidaan vaikuttaa esimerkiksi tuotteessa käytettyihin materiaaleihin, sen korjattavuuteen, kierrätettävyyteen tai lukuisiin muihin tuotteen ominaisuuksiin. On selvää, että kiertotaloutta voidaan edistää tuotesuunnittelua koskevan lainsäädännön avulla.
Ekosuunnittelusääntely
Tällä hetkellä tuotteiden ekosuunnittelusta säädetään EU:n ekosuunnitteludirektiivillä (2009/125/EY), joka on tuotu osaksi kansallista sääntelyä ekosuunnittelulailla (1005/2008, muutettu 1009/2010). Nämä säädökset pitävät sisällään tämänhetkisen ekosuunnittelukehikon pääsäännöt ja perusperiaatteet. Säädöksiä täydennetään direktiivin nojalla annetuilla tuoteryhmäkohtaisilla vaatimuksilla.
Tuotelajikohtaiset vaatimukset on annettu EU:n täytäntöönpanosäädöksinä eli komission asetuksina, jotka ovat suoraan sovellettavia kaikissa jäsenvaltioissa. Asetuksissa säädetään eri tuoteryhmille vähimmäissuoritustasoista sekä erilaisista tietovaatimuksista.
Jos tuoteryhmään kuuluva tuote ei täytä asetettua vähimmäissuoritustasoa, ei sitä saa saattaa markkinoille. Sääntely ei koske aiemmin markkinoille tuotuja tuotteita. Luonnollisesti yritykset saavat kuitenkin suunnitella tuotteita, jotka ylittävät asetetun vähimmäissuoritustason.
Alun perin ekosuunnittelusääntelyn tarkoituksena on ollut ohjata energiaintensiivisten tuoteryhmien käyttöiän aikaista energiankulutusta. Sen osalta direktiivi onkin ollut menetystarina. Myöhemmin eri tuoteryhmille on asetettu vaatimuksia, jotka koskevat esimerkiksi tuotteiden varaosien ja korjausohjeiden saatavuutta, purettavuutta tai kierrätettävyyttä. Nykyinen ekosuunnittelusääntely kuitenkin rajoittuu soveltamisalaltaan vieläkin pääosin energiaan liittyviin tuotteisiin.
Kestävä tuotepolitiikka ja ekosuunnitteluasetus – kiertotalouden sääntely lisääntyy nopeasti
Keväällä 2022 EU:n komissio julkaisi niin sanotun kestävän tuotepolitiikan aloitteen, jonka tavoitteena on tehdä kestävistä tuotteista normi EU-markkinoilla. Aloite peräänkuuluttaa uusia lähestymistapoja tuotteiden suunnitteluun ja entistä laajempaa ympäristöllisen kestävyyden huomioon ottamista tuotepolitiikassa ja tuotesuunnittelussa.
Kestävän tuotepolitiikan aloite sisältää:
- komission tiedonannon
- EU:n tekstiilistrategian
- ehdotuksen ekosuunnitteludirektiivin korvaavasta ekosuunnitteluasetuksesta
- ehdotuksen direktiiviksi kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi vihreässä siirtymässä
- ehdotuksen uudeksi rakennustuoteasetukseksi.
Lisäksi aloitteen mukana julkaistiin energiaan liittyviä tuotteita koskeva ekosuunnittelu- ja energiamerkintä -työsuunnitelma vuosille 2022–2024.
Suurin käytännön uudistus aloitteessa olisi ekosuunnitteludirektiivistä uuteen asetukseen siirtyminen. Ensinnäkin tämä tarkoittaa, että ehdotuksen tullessa voimaan, uuden EU-asetuksen säännöt ovat suoraan sovellettavissa kaikissa jäsenvaltioissa ilman erillistä kansallista toimeenpanoprosessia. Uudessa sääntelyssä on tarkoitus laajentaa ekosuunnittelusääntelyn soveltamisalaa energiaintensiivisistä tuotteista miltei kaikkiin tuoteryhmiin pois lukien muun muassa elintarvikkeet ja eläinten rehut. Sääntelyssä asetettaisiin vaatimuksia energiatehokkuuden lisäksi laajemmin tuotteiden ympäristölliselle kestävyydelle.
Vaatimuksia voitaisiin asetuksen mukaan asettaa muun muassa tuotteiden kestävyydelle ja luotettavuudelle, uudelleenkäytettävyydelle, päivitettävyydelle, korjattavuudelle, huolta aiheuttavien aineiden esiintymiselle sekä kierrätysmateriaalisisällöille. Tämän lisäksi tuotteisiin voitaisiin asetuksen mukaan liittää niin sanottu tuotepassi, jonka avulla olisi tarkoitus edistää tuotteita koskevien tietojen saatavuutta.
Valvonta
Ekosuunnittelusääntelyn mukaisen tuotteen markkinavalvontaviranomainen Suomessa on Tukes.(siirryt toiseen palveluun) Tukesin valvonta on riskiperusteista, eli valvontaa kohdistetaan pääosin sinne, missä ovat suurimmat riskit tai missä valvonnalla on suurin vaikuttavuus. Tuotteille ei yleensä ole ennakkotarkastusta tai hyväksyntää (pl kasvinsuojeluaineet ja osa biosidivalmisteista), vaan Tukes valvoo tuotteita, jotka ovat myynnissä ja asiakkaiden ostettavissa kivijalka- ja verkkokaupoissa Suomessa.
Tukes ei tarkasta kaikkia markkinoilla olevia tuotteita, vaan valvonta kohdistuu pistokokeenomaisesti vain pieneen osaan tuotteita. Yleisimmät markkinavalvonnan keinot ovat kielto tai määräys, markkinoilta poisto, palautusmenettely sekä neuvonta ja ohjaus.
Lue lisää
Lisätietoja
