Tuotteiden käytön sääntely
Tuotteiden käyttöä ei säännellä kiertotalousnäkökulmasta juurikaan, vaikka tuotteiden käytöllä on olennainen vaikutus niiden elinkaareen.
Jos tuotteet poistetaan käytöstä liian aikaisin tai väärällä tavalla, eivät kiertotalouden tavoitteet toteudu. Tuotteiden ympäristövaikutuksista ja niiden oikeanlaisesta käytöstä poistamisesta viestitään muun muassa erilaisten tuotemerkintöjen kautta. Merkintävaatimuksia asetetaan esimerkiksi kertakäyttömuoveja koskevassa sääntelyssä sekä kemikaalisääntelyssä.
Tuotteiden korjattavuuteen ja esimerkiksi varaosien saatavuuteen voidaan puuttua esimerkiksi ekosuunnittelusääntelyn kautta. Sääntelyssä ei kuitenkaan aseteta suoria velvoitteita korjata tuotteita, vaan kuluttaja voi päättä haluaako korjata tuotteen vai ostaa uuden aiemman tilalle.
Kiertotalouden kannalta olisi parasta, jos tuotteista ei tulisi jätteitä vaan ne voitaisiin pitää käytössä uudelleenkäytön ja kunnostamisen avulla.
Jätelain mukaan uudelleenkäytöllä tarkoitetaan tuotteen tai sen osan käyttämistä uudelleen samaan tarkoitukseen kuin mihin se on alun perin suunniteltu. Uudelleenkäyttö ei kohdistu käytöstä poistettuun jätteeseen vaan nimenomaan tuotteeseen tai sen osaan, jota ei ole poistettu käytöstä.
Jätelain mukaan uudelleenkäytön valmistelulla puolestaan tarkoitetaan jätteen tarkistamiseksi, puhdistamiseksi tai korjaamiseksi toteutettavaa toimintaa, jolla käytöstä poistettu tuote tai sen osa valmistellaan siten, että se voidaan käyttää uudelleen ilman muuta esikäsittelyä. Uudelleenkäyttöön valmistelu kohdistuu jätteeseen ja se on jätteen käsittelytoimi.
Tuotteiden uudelleenkäyttö tavoitteena
Jätelain 9 §:ssä (714/2021) tuotteita koskevissa huolehtimisvelvollisuuksissa asetetaan yleisiä tavoitteita tuotteiden ja niiden osien uudelleenkäytölle. Tuotteen valmistajan on esimerkiksi huolehdittava siitä, että tuote on resurssitehokas, elinkaareltaan ja käyttöiältään kestävä, korjattava, päivitettävä ja uudelleenkäytettävä sekä jätteenä kierrätettävä ja siitä ja sen käytöstä syntyy mahdollisimman vähän jätettä. Valmistajan on myös varmistettava, että kriittisiä raaka-aineita sisältävä tuote on mahdollisuuksien mukaan uudelleenkäytettävä ja jätteenä kierrätettävä.
Tämän lisäksi tuotteen valmistajan on tarpeen mukaan huolehdittava siitä, että tuotteessa on sen ominaisuuksia selventävät ja käyttöä, lajittelua, uudelleenkäyttöä, jätehuoltoa ja tuottajavastuun kohdentamista helpottavat merkinnät tai että siihen liitetään tiedot näistä seikoista. Valmistajan tulee myös tiedottaa tuotteen käyttäjille tuotteeseen tehdyistä merkinnöistä ja niiden merkityksestä sekä lajittelun, uudelleenkäytön ja jätehuollon järjestelyistä, sekä antaa jätehuollon toimijoille tarpeelliset tiedot tuotteen tai sen osien uudelleenkäytöstä, purkamisesta ja kierrätyksestä sekä vaarallisten aineiden ja osien sijainnista tuotteessa. Valmistajan tulee myös huolehtia, että saatavilla on varaosia, käyttöohjeet, tekniset tiedot taikka muut välineet, laitteet tai ohjelmistot, jotka mahdollistavat tuotteen laadukkaan korjauksen ja turvallisen uudelleenkäytön.
Jätelain 9 §:ssä asetetut velvoitteet ovat kuitenkin melko yleistasoisia ja suorien velvoitteiden johtaminen niistä on hankalaa.
Uudelleenkäyttöön valmistelun edistäminen
Jätelain uudessa 11 a §:ssä (714/2021) säädetään jätteiden uudelleenkäytön valmistelun edistämisestä. Sen mukaan jätteen kerääjän (ml. kunta, tuottaja) on varattava uudelleenkäytön valmistelua harjoittaville yrityksille ja yhteisöille tasapuolinen mahdollisuus saada uudelleenkäytön valmisteluun soveltuva jäte vastaanottopaikasta silloin, jos kerääjä ei itse järjestä uudelleenkäytön valmistelua. Jätettä vastaanotettaessa ja kerättäessä on toimittava siten, ettei mahdollisuus jätteen uudelleenkäytön valmisteluun heikenny.
Jätteen luovuttamisesta uudelleenkäytön valmisteluun on tehtävä kirjallinen sopimus. Jätteen luovuttaja voi periä uudelleenkäytön valmistelua harjoittavalta yritykseltä tai yhteisöltä jätteen kustannustehokkaasta keräyksestä ja varastoinnista aiheutuneet kustannukset. Uudelleenkäytön valmistelua harjoittavan yrityksen ja yhteisön on annettava jätteen käsittelyä koskevat tiedot jätteen luovuttajalle.
Jätelain 15 a §:n (714/201) mukaan uudelleenkäytön valmistelua tai kierrätystä varten erilliskerättyä jätettä ei saa toimittaa poltettavaksi eikä sijoitettavaksi kaatopaikalle. Erilliskerätyn jätteen myöhemmästä käsittelystä syntyvä jäte voidaan kuitenkin polttaa tai sijoittaa kaatopaikalle, jos näin saavutetaan etusijajärjestyksen kannalta paras tulos.
Lisätietoja
