Siirry sisältöön

Luonnonvarojen eli fossiilisten polttoaineiden, biomassan, metallien ja mineraalien käytön ennustetaan yli kaksinkertaistuvan globaalisti noin 90 miljardista tonnista 190 miljardiin tonniin vuoteen 2060 mennessä. Vuodessa syntyvän jätteen määrän taas ennustetaan kasvavan 70 prosenttia vuoteen 2050 mennessä (Euroopan komissio 2020 & YM & TEM 2021).

Tämä johtaisi materiaalien hallintaan liittyvien hiilidioksidipäästöjen massiiviseen kasvuun ja esimerkiksi korkeaan teknologiaan tarvittavien raaka-aineiden niukkenemiseen. Materiaalien, polttoaineiden ja ruoan tuotanto ja prosessointi aiheuttavat noin puolet globaaleista hiilidioksidipäästöistä ja yli 90 prosenttia luontokadosta.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan maassamme kulutetaan raaka-aineita noin kymmenkertaisesti kestäväksi arvioituun tasoon verrattuna. Vain joitakin prosentteja kaikista käytetyistä luonnonvaroista kiertää takaisin käyttöön.

Kiertotaloudella on kuitenkin valtava potentiaali edistää ilmastonmuutoksen hillintää sekä hillitä luontokatoa ja luonnonvarojen kulutusta.

Ilmastonmuutoksen hillintä

Kiertotaloutta edistävillä toimilla on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Ellen MacArthur Foundationin arvion mukaan ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävillä ponnistuksilla, joilla edistetään uusiutuvan energian käyttöä sekä energiatehokkuutta, voidaan saavuttaa 55 prosentin päästövähenemä.

Energiatehokkuustoimet ja energian käytön vähentäminen säästävät luonnonvaroja, vähentävät maankäyttöön kohdistuvia paineita ja edistävät siten myös kiertotalouden tavoitteita. Materiaalien ja tuotteiden valmistamisen ja käytön kestävyyden parantaminen vähentää myös ilmastopäästöjä.

Kiertotalouden merkityksestä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä löytyy tieteellisestä kirjallisuudesta erilaisia arvioita riippuen siitä, kuinka kiertotalous määritellään ja kuinka energian tuotanto ja käyttö sekä maankäyttö on sisällytetty kiertotalousmääritelmään.

Kiertotaloutta kannattaa edistää etenkin toimialoilla, jotka käyttävät runsaasti luonnonvaroja ja joista aiheutuu paljon ympäristövaikutuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi rakentaminen, prosessiteollisuus sekä ruokaketjut. Kiertotalouden kannalta erityisen merkittäviä tuotteita ovat esimerkiksi sähkö- ja elektroniikkalaitteet, akut ja paristot, pakkaukset, muovit, tekstiilit, rakennus- ja purkujäte sekä vesi ja ravinteet.

Maailman raaka-aineista puolet käytetään rakentamiseen ja rakennusala aiheuttaa kolmasosan maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Sitran ja European Climate Foundationin mukaan neljän materiaalin – muovien, alumiinin, teräksen ja betonin – kiertotalousratkaisuilla voitaisiin vähentää globaaleja ilmastopäästöjä vuosittain noin 40 prosenttia teollisuuden tuottamista vuosipäästöistä.

Ellen MacArthur Foundation on esittänyt, että jos kiertotalouden strategioita ja ratkaisuja sovellettaisiin edellä lueteltuihin materiaaleihin sekä ruokaketjuun, voitaisiin tavaratuotannon jäljellä olevista päästöistä poistaa lähes puolet. Tämä vastaa suuruusluokaltaan kaikkien liikenteen nykyisten päästöjen leikkaamista nollaan.

Myös vaate- ja tekstiiliteollisuuden kiertotalousratkaisuilla voidaan saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä. Tekstiiliteollisuus tuottaa vuosittain saman verran päästöjä kuin maailman lentoliikenne ja laivaliikenne yhteensä.

Uudistavan maatalouden avulla voidaan vähentää päästöjä ja parantaa samalla ympäristön kestävyyttä ilmastonmuutoksesta johtuvia sään ääri-ilmiöitä vastaan. Ruokajärjestelmän ilmastokestävyyttä voidaan edistää etenkin toimilla, jotka vähentävät turvepeltojen päästöjä ja lisäävät kivennäismaapeltojen hiilensidontaa.

Suomen talouden kannalta keskeisimmät mahdollisuudet vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja turvata samaan aikaan luonnon monimuotoisuutta liittyvät etenkin metalliteollisuuteen ja rakentamiseen. Hyviksi päästövähennysmahdollisuuksiksi on tunnistettu erityisesti metallien käytön optimointi ja uudelleenkäyttö metalli- ja konepajateollisuudessa sekä rakentamisessa.

Muita varteenotettavia toimia ovat sementin- ja betoninkäytön optimointi, betonielementtien uudelleenkäyttö, klinkkerin korvaaminen muilla sidosaineilla, puurakentaminen sekä puumateriaalin kaskadikäytön lisääminen metsäteollisuudessa ja rakentamisessa. Päästöjä vähentävät myös biokaasun tuotanto ja käyttö energialähteenä sekä muovijätteen kierrätys ja materiaalihyötykäyttö polttamisen sijaan. Lisäksi kannattaa pidentää rakennusten käyttöikää ja optimoida tilojen käyttöä.

Luonnon monimuotoisuus

Luonnon monimuotoisuus muodostaa ekosysteemien toiminnan perustan ja siksi luonnonvarojen kasvava käyttö vaikuttaa kielteisesti ekosysteemeihin, lajien populaatioihin ja ekosysteemipalveluihin. Arvioiden mukaan materiaalien, polttoaineiden ja ruoan tuotanto ja prosessointi aiheuttavat yli 90 prosenttia luontokadosta (YM&TEM 2021). Myös Suomessa lajien uhanalaistuminen on jatkunut kaikissa elinympäristöissä.

Sitran arvioiden mukaan luonnon monimuotoisuuden hupeneminen maailmassa voidaan kuitenkin pysäyttää ja palauttaa vuoden 2000 tasolle vuoteen 2035 mennessä siirtymällä kiertotalouteen erityisesti maa- ja metsätaloudessa, rakentamisessa ja tekstiiliteollisuudessa.

Suomessa luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta avainsektoreita ovat metsäteollisuus, rakentaminen ja ruokajärjestelmä, jotka vievät paljon maa-alaa. Merkittävimmät kiertotaloustoimet luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ovat materiaalitehokkuuden parantaminen rakentamisessa ja teollisuudessa, materiaalien käytön optimointi ja uudelleenkäyttö rakentamisessa, rakennusten käyttöiän pidentäminen ja tilojen käytön optimointi sekä uudistava maatalous ja puun kaskadikäytön lisääminen.

Kirjoittaja

Hanna Savolahti

Tutkija, Suomen ympäristökeskus