Jätteiden käsittely ja jätehuolto

Toimiva jätehuolto on välttämätön edellytys kiertotalouden tavoitteiden saavuttamiseksi. Jätehuolto käsittää jätteen keräyksen, kuljetuksen, hyödyntämisen ja loppukäsittelyn, mukaan lukien toiminnan tarkkailun ja seurannan sekä loppukäsittelypaikkojen jälkihoidon sekä toiminnan välittäjänä.

Jätelain mukaan jätettä ei saa hylätä eikä käsitellä hallitsemattomasti. Jätteestä tai sen jätehuollosta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, roskaantumista, yleisen turvallisuuden heikentymistä taikka muuta näihin rinnastettavaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta. Jätteen keräyksessä ja kuljetuksessa sekä jätteen käsittelylaitoksen tai -paikan sijoittamisessa, rakentamisessa, käytössä ja käytön jälkeisessä hoidossa on erityisesti huolehdittava siitä, ettei jätehuollosta aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavia päästöjä mukaan lukien melua ja hajua taikka viihtyisyyden vähentymistä. Toiminnan, laitoksen tai paikan on lisäksi sovelluttava ympäristöön ja maisemaan.

Jätelaissa vastuu jätehuollossa voi jakautua kolmella tavalla. Pääsääntönä on haltijan vastuu jätehuollosta (jätelain 4 luku). Kuitenkin eräät jätteet kuuluvat kunnan järjestelmän jätehuollon piiriin (5 luku). Lisäksi eräiden jätteiden osalta on säännelty tuottajavastuusta, jossa tiettyjen tuotteiden tuottajat ovat vastuussa myös niiden jätehuollosta sen jälkeen, kun ne on poistettu käytöstä (6 luku sekä juomapakkauksien osalta 7 luku).

Jätteen haltijan vastuu

Pääsääntönä jätesääntelyssä on, että jätteen haltija on vastuussa asianmukaisen jätehuollon järjestämisestä (hyödyntäminen tai loppukäsittely). Jätelain mukaan jätteen haltijalla tarkoitetaan jätteen tuottajaa, kiinteistön haltijaa tai muuta, jonka hallussa jäte on. Eräissä tapauksissa haltijaksi voidaan nähdä myös määräysvaltaa jätteeseen käyttävä toimija, vaikka tällä ei ole jätettä fyysisesti hallussaan.

Monet jätteen haltijat eivät ole jätehuoltotoimijoita eivätkä pysty itsenäisesti suorittamaan asianmukaista jätteen käsittelyä. Jätteen haltija voikin luovuttaa jätteen ja vastuun jätehuollosta jätehuoltotoimijalle. Jätelain 29 §:ssä säädetään, että jätteen saa luovuttaa vain 1) toimijalle, jolla on rekisteröinti tai lupa, joka oikeuttaa vastaanottamaan kyseistä jätettä tai 2) toimijalle, jos tällä on riittävä asiantuntemus sekä taloudelliset ja tekniset valmiudet jätehuollon järjestämiseen.

Jätteen luovutuksen yhteydessä alkuperäisen jätteen haltijan vastuu lakkaa ja siirtyy jätehuoltotoimijalle. Virheellinen luovutus johtaa luovuttajan ja vastaanottajan tuplavastuuseen.

Vastuu jätehuollosta ei siirry missään vaiheessa jätteen kuljettajalle. Kuljettajan vastuuseen kuuluu jätteen kuljettaminen jätteen haltijan tai viranomaisen määräämään paikkaan. Jos jätettä ei otettaisi syystä tai toisesta vastaan, kuljettajan vastuulla on jätteen palauttaminen luovuttajalle.

Kunnan jätehuolto

Poikkeus jätteen haltijan vastuusta jätehuoltoon on kunnan jätehuoltovastuu. Jätelain 32 §:n mukaan kunnan on järjestettävä seuraavien, muiden kuin vaarallisten jätteiden jätehuolto:

1. vakinaisessa asunnossa, vapaa-ajan asunnossa, asuntolassa ja muussa asumisessa syntyvä jäte, mukaan lukien kotitalouden pienimuotoisessa itse tehtävässä rakennus- ja purkutoiminnassa syntyvä jäte;
2. kunnan hallinto- ja palvelutoiminnassa syntyvä yhdyskuntajäte;
3. liikehuoneistossa syntyvä yhdyskuntajäte, joka kerätään kiinteistöllä yhdessä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun jätteen kanssa
4. muu yhdyskuntajäte, joka kerätään yhdessä 1–3 kohdassa tarkoitetun jätteen kanssa alueellisessa putkikeräys- tai muussa vastaavassa keräysjärjestelmässä.

Kunnan on lisäksi järjestettävä 1–3 kohdassa tarkoitetussa toiminnassa syntyvän saostus- ja umpisäiliölietteen jätehuolto, asumisessa syntyvän vaarallisen jätteen vastaanotto ja käsittely sekä maa- ja metsätaloudessa syntyvän vaarallisen jätteen vastaanotto ja käsittely, jollei kysymys ole kohtuuttomasta määrästä jätettä.

Kunnan toissijainen jätehuoltovastuu

Kunnan tavallisen jätehuoltovastuun lisäksi kunta voi joutua myös toissijaiseen jätehuoltovastuuseen. Jätelain 33 §:ssä säädetään, että kunnan on järjestettävä myös muiden jätteiden jätehuolto, jos jätteen haltija tätä muun palvelutarjonnan puutteen vuoksi pyytää ja jäte laadultaan ja määrältään soveltuu kuljetettavaksi tai käsiteltäväksi kunnan jätehuoltojärjestelmässä. Kunta ei ole esimerkiksi velvollinen hankkimaan uuttaa kuljetuskalustoa tai käsittelylaitosta tätä tarkoitusta varten.

Jos kysymyksessä on jatkuvasti ja säännöllisesti tarvittava jätehuoltopalvelu, kunnan on tehtävä jätteen haltijan kanssa sopimus, jonka kesto on enintään kolme vuotta kerrallaan.

Toissijaisen jätehuoltovastuun tarkoituksena on turvata jätehuoltopalveluja silloin, kun yksityistä jätehuoltopalvelua ei tietyllä alueella ole kohtuullisesti saatavilla. Hoitaessaan säännöksessä tarkoitettua velvollisuuttaan kunta ei toimisi kilpailullisilla markkinoilla. Kunta olisi velvollinen tarjoamaan palvelua elinkeinotoiminnan jätehuollolle vain muutoinkin käytettävissä olevan jätehuoltokapasiteettinsa puitteissa.

Toissijainen jätehuoltovastuu ja Materiaalitori

Jotta kunnan toissijaista jätehuoltoa voidaan hakea, on jätteen haltijan näytettävä, että se ei voi hoitaa velvoitteitaan palvelutarjonnan puutteen vuoksi. Jätelakiin lisättiin säännökset muun palvelutarjonnan puutteen todentamiseen käytettävästä jätteiden ja sivuvirtojen tietoalustasta (Materiaalitori(siirryt toiseen palveluun) ) ja sen käyttämisestä.

Ennen kunnan toissijaisen jätehuoltovastuun pyytämistä jätteen haltijan on etsittävä Motivan ylläpitämässä Materiaalitorissa(siirryt toiseen palveluun) jätteelleen markkinaehtoista jätehuoltopalvelua. Jätteen haltijan on tehtävä Materiaalitoriin ilmoitus tarvitsemastaan jätehuoltopalvelusta ja odotettava siihen tarjouksia vähintään 14 vuorokauden ajan.

Mikäli kohtuullisia tarjouksia ei tule, palvelun pyytäminen kunnalta onnistuu tämän jälkeen Materiaalitorin kautta. Kunnalla on lakisääteinen velvollisuus antaa näin pyydettyä palvelua, jos se on mahdollista käytettävissä olevan kapasiteetin puitteissa. Materiaalitorin käyttövelvoite ei koske vuotuista alle 2 000 euron arvoista palvelua tai tilanteita, joissa palvelua tarvitaan nopeasti ennalta arvaamattoman kiireen vuoksi.

Materiaalitorin käyttövelvoite koskee yrityksiä ja julkisia organisaatioita, joiden tulisi ensisijaisesti järjestää jätteidensä jätehuolto yksityisiä tai markkinaehtoisia jätehuoltopalveluja hyödyntäen.

Materiaalitorin käyttövelvoite koskee vain tilanteita, joissa jätehuoltopalvelua ei ole tiedossa ja sitä arvioidaan tarvittavan kunnalta.

Materiaalitoria voidaan käyttää hyödyksi kuitenkin myös ilman kyseistä lakisääteistä velvoitetta.

Tuottajavastuu

Toinen poikkeus jätteen haltijan jätehuoltovastuusta on tuottajavastuu. Tuottajavastuulla tarkoitetaan järjestelmää, jossa tiettyjen tuotteiden tuottajat vastaavat omien tuotteidensa jätehuollon järjestämisestä ja sen kustannuksista sekä uudelleen käyttöön ja kierrätykseen liittyvän tiedon tuottamisesta kuluttajille.

Euroopan unionin jätesääntelyssä säädetään perusteet tuottajavastuulle. EU-sääntely määrittelee tietyt tuoteryhmät, joille on perustettava tuottajavastuujärjestelmä. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin soveltaa tuottajavastuuta kansallisesti muuta EU:ta laajemmin.

Tuottajavastuun piiriin Suomessa kuuluvat:

• moottorikäyttöisen ja muun ajoneuvon tai laitteen renkaat, joiden tuottajana pidetään tällaisen renkaan valmistajaa, maahantuojaa tai pinnoittajaa taikka renkailla varustetun ajoneuvon tai laitteen maahantuojaa;
• henkilöautot, pakettiautot ja niihin rinnastettavat muut ajoneuvot, joiden tuottajana pidetään tällaisen ajoneuvon valmistajaa tai maahantuojaa taikka sitä, joka toimittaa maahan ajoneuvoja kotimaisen käyttäjän nimissä;
• sähkö- ja elektroniikkalaitteet, joiden tuottajana pidetään laitteen valmistajaa tai maahantuojaa taikka sellaista myyjää, joka myy laitteita omalla tuotemerkillään;
• paristot ja akut, mukaan lukien sähkö- ja elektroniikkalaitteisiin, ajoneuvoihin tai muihin tuotteisiin sisältyvät paristot ja akut, joiden tuottajana pidetään pariston tai akun markkinoille saattajaa;
• sanomalehdet, aikakauslehdet, toimistopaperit ja muut niihin rinnastettavat paperituotteet, joiden tuottajana pidetään paperituotteiden valmistukseen käytettävän paperin valmistajaa tai maahantuojaa taikka painetun paperituotteen maahantuojaa;
• pakkaukset, joiden tuottajana pidetään tuotteen pakkaajaa tai pakatun tuotteen maahantuojaa.

Tuottajavastuun piiriin kuuluvien tuottajien on järjestettävä markkinoille saattamiensa tuotteiden jätehuolto sekä vastattava kustannuksista (jätelaki 46 §). Tuottajilla tarkoitetaan pääosin tuotteiden valmistajia ja maahantuojia, mutta jätelain muutoksessa 2021 tuottajavastuu ulotetaan kaikissa tuoteryhmissä kansainväliseen etäkauppaan (JL 46 §, 66 a §).

Tuottajien on järjestettävä käytöstä poistettavien tuotteiden vastaanottopaikkoja siten, että tuotteen voi maksutta ja vaivattomasti luovuttaa näin järjestettyyn vastaanottoon. Tarvittavien vastaanottopaikkojen määrää alueittain määritettäessä otetaan huomioon niihin luovutettavien käytöstä poistettujen tuotteiden laji, laatu ja ennakoitu määrä sekä vastaanotosta ja kuljetuksesta aiheutuvat ympäristövaikutukset ja kustannukset. Määrä voi olla tuoteryhmittäin ja alueittain erilainen: esimerkiksi paperin osalta säännellään kiinteistökohtaisista keräyksistä.

Tämän lisäksi tuottajavastuuseen kuuluu, että tuotteen jakelijan on otettava myyntipisteessä maksutta vastaan:

1. kannettavat paristot ja akut ilman vaatimusta uuden tuotteen ostosta vastaanoton edellytyksenä;
2. Kotitalouden sähkö- ja elektroniikkalaitteet (SER)
   • SER, joiden ulkomitoista mikään ei ylitä 25 senttimetriä, ilman vaatimusta uuden laitteen ostosta vastaanoton edellytyksenä; ei koske myyntipinta-alaltaan alle 1 000 neliömetrin päivittäistavarakauppoja eikä muitakaan alle 200 neliömetrin kauppoja.
   • muu SER, joiden tilalle ostetaan uusi vastaava laite; tuotteen jakelija voi järjestää SER-vastaanoton myös myyntipisteen välittömässä läheisyydessä.
3. moottorikäyttöisen ja muun ajoneuvon tai laitteen renkaat, jos ne lajiltaan ja määrältään vastaavat ostettavia uusia renkaita.
4. Jos yksityiskäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen ajoneuvoparistojen ja -akkujen jakelija ottaa vastaan vastaavia käytöstä poistettuja paristoja ja akkuja, ne on otettava vastaan maksutta ilman vaatimusta uuden tuotteen ostosta.

Tuottajavastuuta valvotaan keskitetysti Pirkanmaan ELY-keskuksessa.

Tuottajayhteisö

Tuottajat voivat päättää, etteivät halua vastata tuottajavastuun velvoitteista yksinään. Ne voivat tällöin perustaa tai liittyä olemassa olevaan tuottajayhteisöön. Tuottajayhteisö on oikeushenkilö, joka perustetaan tuottajavastuun hoitamiseen: tuottajat ovat yhteisön jäseninä ja maksavat sille jätehuollon järjestämisestä.

Pääsääntönä Suomessa on ollut, että jäsenyys tuottajayhteisössä ei ole pakollinen. Käytännössä se kuitenkin on ainoa järkevä tapa hoitaa tuottajavastuu, ottaen huomioon muun muassa vaadittavan vastaanottoverkoston laajuus. Kuitenkin jätelain 2021 muutoksen jälkeen valtioneuvosto voi velvoittaa tuottajat ja tuottajayhteisöt yhteistoimintaan ja määrätä yhteistoiminnalle asetettavista vaatimuksista, jos tämä on tarpeen:

• sellaisten rinnakkaisten uudelleenkäyttö- ja jätehuoltojärjestelmien poistamiseksi tai muodostumisen estämiseksi, jotka haittaavat tuottajavastuujärjestelmien yleistä toimivuutta tai tuotteen haltijan mahdollisuutta luovuttaa käytöstä poistettu tuote uudelleenkäyttöön tai jätehuoltoon,
• helpottamaan sellaisten tuottajien tuottajavastuuvelvoitteiden hoitamista, jotka saattavat markkinoille kahden tai useamman tuottajayhteisön toimialaan kuuluvia tuotteita.

Muutoksen perusteella pakkausmateriaalien jätehuollosta vastaavat tuottajayhteisöt tulevat yhdistymään yhdeksi tuottajayhteisöksi.

Tuottajayhteisön toiminta

Tuottajayhteisön on oltava voittoa tavoittelematon yhteisö, jonka tarkoituksena on hoitaa siihen liittyneiden tuottajien tuottajavastuuvelvoitteet. Tuottajayhteisössä maksuosuudet on jaettava tuottajien kesken tasapuolisesti suhteessa näiden markkinoille saattamiin tuotteisiin.  Maksuosuuksia määrittäessään tuottajayhteisön on mahdollisuuksien mukaan tuotteiden tai toisiaan vastaavien tuote- tai materiaaliryhmien osalta otettava huomioon erityisesti niiden kestävyys, korjattavuus, uudelleenkäytettävyys, kierrätettävyys ja vaarallisten aineiden esiintyminen.

Tuottajayhteisössä velvoitteet on jaettava tuottajien kesken tasapuolisesti ja siten, että vältetään kaupan esteet ja kilpailun vääristymät. Tuottajayhteisön on otettava piiriinsä sellainen uusi tuottaja, jonka on taloudellisesti kohtuutonta yksin järjestää kattavaa jätehuoltojärjestelmää.  Tasapuolisuus- ja avoimuusvaatimus koskee myös muuta tuottajien yhteistoimintajärjestelmää, jolla on merkittävä markkina-asema.

Tuottajayhteisön on pidettävä julkista rekisteriä jäsenistään.