Kiertotalouden tuotevaatimukset

Tälle sivulle on koottu tärkeimmät säännökset, jotka koskevat tuotteiden ja materiaalien tuotevaatimuksia. Lisäksi kerrotaan erikseen eräistä poikkeuksista, joita on säädetty jäteperäisten ja jäännösmateriaalien käytölle.

Tämän sääntelyn piiriin kuuluvat tiettyjä tuoteryhmiä kuten lannoitevalmisteita, elintarvikepakkauksia tai rakennustuotteita koskevat säännökset. Mukaan voidaan lukea myös kaikkia tuoteryhmiä koskevat kemikaaliturvallisuutta koskevat säännökset. Lisäksi sääntely voi perustua myös käyttötarkoitukseen tai käytettyihin materiaaleihin, esimerkkinä kertakäyttöisiä muovituotteita koskeva sääntely.

Kiertotaloudessa pyritään usein käyttämään jäteperäisiä materiaaleja ja kierrättämään tuotteita. Lähtökohtaisesti tuote- ja kemikaalisääntelyn vaatimuksia ei sovelleta jätteisiin. Kuitenkin joissakin tilanteissa jätteeksi luokiteltava aine tai esine voidaan luokitella sivutuotteeksi tai se voi lakata olemasta jätettä ns. ei-enää-jätettä -kriteerien täyttyessä. Silloin siihen sovelletaan pääsääntöisesti samoja vaatimuksia kuin sovellettaisiin vastaaviin tuotteisiin, jotka on valmistettu neitseellisistä materiaaleista. Sivutuotteeksi luokittelusta löytyy lisätietoa tuotantoprosesseja käsittelevältä sivulta. Jätteeksi luokittelun päättymisestä puolestaan saa lisätietoa kierrättämistä ja muuta hyödyntämistä käsittelevältä sivulta.

REACH-asetus ohjaa kemikaaliturvallisuutta sekä riskinarviointia

EU:n REACH-asetus (EU) N:o 1907/2006(siirryt toiseen palveluun) sääntelee kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä, rajoituksista sekä tiedottamisesta toimitusketjussa (Registration, Evaluation, Authorisation and Restriction of Chemicals). REACH-asetus on EU:n tärkein säädös, joka koskee kemiallisten aineiden hallintaa. Se on sovellettava suoraan jäsenvaltioissa, eikä sitä ole Suomessa erikseen toimeenpantu kansallisella lainsäädännöllä.

REACH-asetuksen tavoitteena on:

• ihmisten terveyden ja ympäristön suojeleminen
• vaihtoehtoisten keinojen edistäminen aineiden riskien arvioimiseksi
• kemikaalien vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla
• kilpailukyvyn ja innovoinnin edistäminen.

REACH-asetus kattaa kemikaalien valmistuksen, maahantuonnin, markkinoille saattamisen ja käytön. Asetuksessa säädetään muun muassa kemiallisten aineiden rekisteröinnistä, niitä koskevasta lupamenettelystä sekä rajoituksista. REACH-asetuksen velvoitteita ei sovelleta jätteeseen. Asetusta sovelletaan kuitenkin jätelainsäädännön mukaisiin sivutuotteisiin sekä aineisiin tai esineisiin, jotka ovat lakanneet olemasta jätettä läpikäytyään hyödyntämismenettelyn (ei-enää-jätettä).

Rekisteröinti

REACH-asetuksen rekisteröintivelvollisuutta sovelletaan kemiallisiin aineisiin sellaisenaan sekä seoksissa ja esineissä. Aineilla tarkoitetaan asetuksessa alkuainetta ja sen yhdisteitä sellaisina kuin ne esiintyvät luonnossa tai millä tahansa valmistusmenetelmällä tuotettuina, mukaan luettuna aineen pysyvyyden säilyttämiseksi tarvittavat lisäaineet ja valmistusprosessista johtuvat epäpuhtaudet, mutta lukuun ottamatta liuottimia, jotka voidaan erottaa vaikuttamatta aineen pysyvyyteen tai muuttamatta sen koostumusta. Seoksilla tarkoitetaan puolestaan seosta tai liuosta, joka koostuu kahdesta tai useammasta aineesta. Seoksessa olevat aineet on rekisteröitävä kuin mitkä tahansa muutkin aineet.

Esineellä tarkoitetaan REACH-asetuksessa tuotetta, jolle annetaan tuotannossa erityinen muoto, pinta tai rakenne, joka määrittää sen käyttötarkoitusta enemmän kuin sen kemiallinen koostumus. Rekisteröintivaatimus koskee niitä esineiden sisältämiä aineita, joiden on tarkoitus vapautua tavallisissa ja kohtuullisesti ennakoitavissa olosuhteissa, ja jotka eivät ole välttämättömiä esineiden käytölle.

Kaikki sellaiset kemialliset aineet, joita maahantuodaan tai valmistetaan enemmän kuin yksi tonni vuodessa maahantuojaa tai valmistajaa kohden, on rekisteröitävä. Rekisteröinnillä yritys arvioi miten ainetta käsitellään turvallisesti koko toimitusketjussa. Aineiden rekisteröinnissä sovellettavat vähimmäistietovaatimukset on määritetty REACH-asetuksen liitteissä VI–X. Rekisteröinti tehdään Euroopan kemikaalivirasto(siirryt toiseen palveluun)lle (ECHA), joka on julkaissut lukuisia ohjeita rekisteröintivelvollisuutta koskien.

Poikkeukset rekisteröintivelvoitteesta

Pääsääntönä on, että koska sivutuotteet ja ei-enää-jätettä -tuotteet eivät ole jätteitä, REACH-asetuksen velvoitteita sovelletaan niihin samalla tavalla kuin muihinkin tuotteisiin. Eräissä tilanteissa niiden osalta voidaan kuitenkin poiketa rekisteröintivelvollisuudesta.

REACH-asetuksen artiklan 2(7)(b) mukaan liitteen V kattamat aineet ovat vapautettu rekisteröintivelvoitteesta, koska näiden aineiden rekisteröinnin katsotaan olevan epätarkoituksenmukaista tai tarpeetonta. Vapauttaminen ei haittaa REACH-asetuksen tavoitteita. Liitteen V kohdassa 5 säädetään, että rekisteröinnistä ovat vapautettuja sivutuotteet, joita ei itsessään tuoda EU-maihin tai saateta markkinoille.

Asetuksen artiklassa 2(7)(d) säädetään lisäksi, että jätteistä hyödynnetyt aineet (eli ei-enää-jätettä -tuotteet) on vapautettu rekisteröinnistä:

1) jos joku muu on jo rekisteröinyt saman aineen ja

2) hyödyntäjällä on käytettävissään kemikaaliturvallisuustiedot, joihin rekisteröinti perustuu.

Molempien ehtojen täyttyessä ei-enää-jätettä -tuotteita ei tarvitse siis rekisteröidä.

ECHA on julkaissut ohjeistuksen poikkeuksien soveltamiseen. Poikkeukset koskevat nimenomaan rekisteröintivelvollisuutta ja niiden nojalla ei ole mahdollista poiketa REACH-asetuksen mukaisesta lupamenettelystä tai rajoituksista.

Lupamenettely

Luvanvarainen aine on aine, joka on listattu luvanvaraisten aineiden luetteloon REACH-asetuksen liitteessä XIV. Luvanvaraista ainetta saa käyttää vain, jos Euroopan komissio on myöntänyt aineen käytölle luvan. Ainetta ei saa toimittaa luvanvaraiseen käyttöön, ellei käytölle ole myönnetty lupaa.

Luvanvaraisiksi aineiksi lisätään niin sanottuja erityistä huolta aiheuttavia aineita (Substances of Very High Concern, SVHC). SVHC-aineeksi voidaan määrittää aineet, joilla on seuraavat vaaralliset ominaisuudet:

• aineet, jotka täyttävät syöpää aiheuttavien, perimää vaurioittavien tai lisääntymismyrkyllisten aineiden (CMR-aineet) luokkaan 1A tai 1B kuuluvien aineiden luokituskriteerit CLP-asetuksen mukaisesti
• aineet, jotka ovat REACH-asetuksen liitteessä XIII esitettyjen kriteerien mukaan hitaasti hajoavia, biokertyviä ja myrkyllisiä (PBT-aineet) tai erittäin hitaasti hajoavia ja erittäin biokertyviä (vPvB-aineet)
• tapauskohtaisesti aineet, jotka antavat aihetta vastaavanlaiseen huoleen kuin CMR- tai PBT/vPvB-aineet.

Lupamenettelyn tavoitteena on hallita SVHC-aineiden riskit ja korvata ne asteittain vaihtoehtoisilla aineilla tai tekniikoilla. Luvanvaraisia aineita ei saa käyttää ilman REACH-asetuksen mukaista lupaa.

REACH-asetuksen mukainen lupa voidaan myöntää kahdella perusteella:

• Lupa on myönnettävä, jos ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheutuva riski on riittävän hyvin hallinnassa.
• Jos riskit eivät ole riittävän hyvin hallinnassa lupa voidaan myöntää, jos sosioekonomisten hyötyjen osoitetaan ylittävän riskin eikä soveltuvia vaihtoehtoisia aineita tai tekniikoita ole saatavilla.

Lupaa haetaan EU:n komissiolta. ECHA:n sivuilla on yksityiskohtaiset ohjeet lupahakemuksen valmisteluun ja lupamenettelyn etenemiseen. Lisäksi ECHA on julkaissut useita ohjeita lupamenettelyä koskien.

Rajoitukset

REACH-asetus asettaa rajoituksia sellaiselle käytölle, joka aiheuttaa ihmisten terveydelle tai ympäristölle riskin, jota “ei voida hyväksyä”. Rajoitusten ideana on toimia turvaverkkona, jolla puututaan riskeihin, joihin esimerkiksi REACH-asetuksen mukaisella lupamenettelyllä ei voida puuttua. REACH-asetuksen liitteessä XVII asetetaan tiettyjen vaarallisten aineiden, seosten ja esineiden valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön rajoitukset. Tyypillisesti rajoitukset koskevat esimerkiksi tiettyjä käyttötarkoituksia tai -kohteita eivätkä kiellä kokonaan tietyn kemiallisen aineen käyttöä.

SCIP-tietokanta

EU:n jätedirektiivin uudistuksen yhteydessä lisättiin REACH-asetuksen mukaisten esineiden toimittajille vaatimus toimittaa asetuksen 33 artiklan 1 kohdan mukaiset tiedot ECHA:n  ylläpitämään SCIP-tietokantaan(siirryt toiseen palveluun) (SCIP = Substances of Concern In articles as such or in complex objects (Products)). Lisäksi tiedot on annettava esineen vastaanottajalle. Esineen toimittajien on toimitettava tietoa esineistä, jotka sisältävät SVHC-ainetta yli 0,1 painoprosenttia SCIP-tietokantaan. Velvollisuus ei koske sellaista esineen toimittajaa, joka ainoastaan toimittaa esineen kuluttajalle.

Tiedot on toimitettava käyttäen ECHA:n tätä tarkoitusta varten saataville asettamia lomakkeita ja ohjelmistotyökaluja. ECHA ylläpitää myös SCIP-tietokannan tukipalvelua(siirryt toiseen palveluun) internet-sivuillaan.

SCIP-asetusta koskevat säännökset on tuotu kansalliseen sääntelyyn kemikaalilain (599/2013) 22 b §:ssä (716/2021).

Aineiden luokittelu, merkitseminen ja pakkaaminen – CLP-asetus

Kemiallisten aineiden luokittelusta (Classification), merkitsemisestä (Labelling) ja pakkaamisesta (Packaging) säädetään CLP-asetuksessa (1272/2008/EY). Yhtenä CLP-asetuksen tarkoituksena on toimeenpanna maailmanlaajuisesti yhdenmukaistettu kemikaalien luokitus- ja merkintäjärjestelmä EU:ssa (Globally Harmosed System, GHS). Lisäksi asetuksen tarkoituksena on varmistaa terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso sekä aineiden, seosten ja esineiden vapaa liikkuvuus. CLP-asetus määrittää, onko aineella tai seoksella ominaisuuksia, joiden johdosta se luokitellaan vaaralliseksi.

CLP-asetus on suoraan sovellettavaa EU-oikeutta ja voimassa sellaisenaan kaikissa EU-jäsenvaltioissa ilman erillistä kansallista toimeenpanoa.

Luokitus

CLP-asetus edellyttää kemiallisten aineiden ja seosten valmistajia tai maahantuojia luokittelemaan, merkitsemään ja pakkaamaan vaaralliset kemikaalit asianmukaisella tavalla ennen niiden markkinoille saattamista. Kemikaalin jakelijan on varmistettava, että aineet ja seokset on merkitty ja pakattu vaatimusten mukaisesti.

Luokitus edellyttää aineen tai seoksen vaarojen tunnistamista ja vaaratietojen vertaamista asetuksessa määriteltyihin kriteereihin. Luokituskriteerit määritellään asetuksen liitteessä I. Luokitukset perustuvat aineen tai seoksen vaarallisiin ominaisuuksiin eikä altistumisen todennäköisyyteen ja riskinäkökohtiin (vaaraperusteinen, ei riskiperusteinen).

Aine on luokiteltava itse, jos sille ei ole CLP-asetuksen liitteessä VI yhdenmukaistettua luokitusta tai jokin aineen vaaraluokka ei sisälly aineluetteloon. Tällöin päätösten on oltava perusteltuja ja niistä on tarvittaessa sovittava muiden valmistajien, maahantuojien tai jatkokäyttäjien kanssa. Luokittelussa kerätään kaikki saatavilla olevat tiedot ja arvioidaan tiedon riittävyyttä ja luotettavuutta. Tämän jälkeen tietoja on arvioitava luokituskriteerien perusteella ja luokituksesta on tehtävä tietoja vastaava päätös.

Seosten osalta noudatetaan vastaavaa menettelyä. Ne voidaan luokitella itse seosta koskevan tiedon, samankaltaisia testattuja seoksia koskevan tiedon tai seoksen yksittäisiä osia koskevan tiedon perusteella. Seosten luokituksessa on huomioitava aineiden yhdenmukaistetut luokitukset.

Valmistajien, maahantuojien ja jatkokäyttäjien on seurattava uutta tieteellistä tai teknistä kehitystä ja harkittava sen perusteella, pitääkö aineelle itse tehty luokitus arvioida uudelleen.

Jos aineella on jo yhdenmukaistettu luokitus (nimike liitteessä VI), on tämä luokitus oikeudellisesti sitova nimikkeen mainitsemille vaaraluokille ja jaotteluille. Liitteen VI osassa 3 luetteloidaan vaaralliset aineet, joiden luokitus ja merkinnät on yhdenmukaistettu Euroopan unionin tasolla.

Muut kuin yhdenmukaistetut vaaraluokat ja jaottelut on tarvittaessa arvioitava ja luokiteltava itse. Yhdenmukaistettuihin luokituksiin voidaan soveltaa joitakin poikkeuksia, jos se on perusteltua esimerkiksi markkinoille saatetun aineen erilaisen fysikaalisen olomuodon tai muodon vuoksi tai liitteessä VI olevasta nimikkeeseen liittyvästä merkinnästä johtuen. Lisäksi luokitus, joka on merkitty liitteeseen VI vähimmäisluokitukseksi, tulisi arvioida saatavilla olevan tiedon perusteella. Jos on olemassa sellaista tietoa, joka johtaa aineen luokitteluun vakavampaan kuin vähimmäiskategoriaan, on tätä vakavampaa kategoriaa käytettävä.

ECHA on julkaissut lukuisia ohjeistuksia CLP-asetuksen tulkintaan.

Merkintä

Kun aine tai seos on luokiteltu, tunnistetuista vaaroista on tiedotettava toimitusketjun toimijoille mukaan lukien kuluttajat. Tämä tehdään CLP-asetuksen mukaisilla merkinnöillä. Vaaramerkintöjen avulla ilmoitetaan aineen tai seoksen vaaran luokittelusta, niin että käyttäjä tietää vaaran ja voi tarvittaessa hallita riskejä.

CLP-asetuksen mukaan aine tai seos on merkittävä asetuksen mukaisesti ennen sen markkinoille saattamista silloin, kun

• aine tai seos on luokiteltu vaaralliseksi
• seos sisältää yhtä tai useampaa vaaralliseksi luokiteltua ainetta tietyn kynnysarvon ylittyessä tai
• esineellä on räjähtäviä ominaisuuksia.

Varoitusetiketti on kiinnitettävä lujasti yhteen tai useampaan pakkauksen pintaan ja siinä on oltava seuraavat tiedot:

• toimittajan nimi, osoite ja puhelinnumero
• yleiseen kulutukseen tarkoitettujen pakkausten sisältämän aineen tai seoksen nimellismäärä (jollei sitä ilmoiteta muualla pakkauksessa)
• tuotetunnisteet
• tarvittaessa varoitusmerkit, huomiosanat, vaaralausekkeet, turvalausekkeet ja muun lainsäädännön edellyttämät täydentävät tiedot.

CLP-asetuksen mukaiset merkintävelvollisuudet koskevat kaikkia kemikaaleja. Kuitenkin suuri osa kemiallisista aineista ja seoksista on luokittelemattomia, eikä näin ollen tarvitse merkintöjä.

CLP-asetuksessa esitetään kullekin vaaraluokalle ja -kategorialle yksityiskohtaiset kriteerit merkinnöille: varoitusmerkit, huomiosanat, yleiset vaaralausekkeet sekä ennaltaehkäisyä, toimenpiteitä, varastointia ja jätteiden käsittelyä koskevat (turva)lausekkeet.

CLP-asetuksen liitteen I osassa 1.3 luotellaan erityistapauksia koskevat poikkeukset merkintävaatimuksista.

CLP-asetuksen mukaiset merkinnät luovat perustan monille muille kemikaalien riskinhallintaan liittyville säännöksille.

ECHA on julkaissut lukuisia ohjeistuksia CLP-asetuksen tulkintaan.

Pakkaaminen

CLP-asetuksen mukaan vaarallisia aineita tai seoksia sisältävien pakkausten on täytettävä seuraavat vaatimukset:

• pakkauksen on oltava suunniteltu ja valmistettu niin, että sen sisältö ei pääse vuotamaan pakkauksesta, lukuun ottamatta tapauksia, joissa on määrätty käytettäväksi muita erityisiä turvalaitteita
• pakkauksiin ja sulkimiin käytetyt materiaalit eivät saa olla alttiita sisällön mahdollisesti aiheuttamille vaurioille, eivätkä ne saa muodostaa vaarallisia yhdisteitä sisällön kanssa
• pakkausten ja sulkimien on oltava kauttaaltaan vahvaa ja tukevaa tekoa, jotta ne eivät löysty vaan kestävät ehjinä käsittelystä johtuvan tavanomaisen kuormituksen ja rasituksen
• vaihdettavin sulkimin varustetut pakkaukset on suunniteltava siten, että ne voidaan sulkea uudelleen sisällön pääsemättä vuotamaan.

Yleiseen kulutukseen toimitetun kemikaalin pakkaus ei saa houkutella lapsia tai herättää lasten uteliaisuutta tai johtaa kuluttajia harhaan. Pakkauksen ulkoasu tai suunnittelu ei saa olla elintarvikkeissa, rehuissa tai lääke- ja kosmeettisissa valmisteissa käytetyn kaltainen.

Turvasulkimia ja näkövammaisille tarkoitettuja varoituksia on käytettävä, jos ainetta tai seosta toimitetaan yleiseen kulutukseen ja siihen liittyy tiettyjä vaaroja tai jos tuote sisältää metanolia tai dikloorimetaania.

ECHA on julkaissut lukuisia ohjeistuksia CLP-asetuksen tulkintaan.

Rajoitukset pysyville orgaanisille yhdisteille – POP-asetus

YK:n alaisessa Tukholman yleissopimuksessa säädetään rajoituksia pysyville orgaanisille yhdisteille eli niin sanotuille POP-yhdisteille (Persistant Organic Pollutants). POP-yhdisteet ovat myrkyllisiä, pysyviä, kertyviä ja kaukokulkeutuvia yhdisteitä. Rajoituksen kohteena ovat muun muassa torjunta-aineet, teollisuuden kemikaalit ja tahattomat teollisuuden sivutuotteet kuten dioksiinit ja furaanit. Tukholman sopimuksen mukaan POP-yhdisteet tulee poistaa pysyvästi kierrosta ja hävittää. EU:n tasolla POP-yhdisteitä koskevista rajoituksista säädetään POP-asetuksessa (EU) N:o 2019/1021(siirryt toiseen palveluun). Asetukseen on tehty muutoksia EU:n asetuksella (EU) N:o 2022/2400(siirryt toiseen palveluun).

POP-asetus:

• kieltää tai rajoittaa POP-yhdisteiden valmistamista, markkinoille saattamista ja käyttöä
• minimoi POP-yhdisteiden ympäristöön päätymistä teollisuuden sivutuotteena
• varmistaa, että POP-yhdisteiden varastot ovat turvallisia
• varmistaa ympäristölle turvallisen POP-yhdisteitä sisältävien jätteiden jätehuollon.

Toisin kuin kemiallisia aineita koskevissa REACH- ja CLP-asetuksissa, POP-asetuksessa säännellään kemiallisia aineita jätteinä ja ei-jätteinä. Ensinnäkin POP-asetuksen soveltamisalaan kuuluvien aineiden sekä niitä sisältävien tuotteiden markkinoille saattaminen on pääsääntöisesti kielletty, ellei kyse ole POP-yhdisteen tahattomasta jäämästä tuotteessa. Tämän lisäksi POP-asetuksessa säädetään yksityiskohtaisesti POP-yhdisteitä sisältävien jätteiden käsittelystä. POP-asetuksen mukaan:

• Liitteen IV aineiden hyödyntäminen, talteenotto, kierrättäminen tai uudelleenkäyttö on kiellettyä.
• Jos POP-yhdisteen pitoisuus jätteessä on vähintään yhtä suuri kuin liitteessä IV mainittu pitoisuusraja (ns. alempi POP-pitoisuusraja), on jäte käsiteltävä polttamalla tai fysikaalis-kemiallisesti. Tällaisen jätteen kierrätys on yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta kielletty.
• Jos POP-yhdisteen pitoisuus on pienempi kuin liitteessä IV mainittu pitoisuusraja, jäte voidaan käsitellä myös muilla Euroopan unionin lainsäädännön mukaisilla menetelmillä.
• Viranomaisen (Suomessa aluehallintovirasto) luvalla jäte, joka sisältää POP-yhdisteitä vähintään yhtä paljon kuin liitteen IV pitoisuusraja, voidaan sijoittaa vaarallisen jätteen kaatopaikalle tai syvälle kallioperään.
• Jos POP-yhdisteen pitoisuus jätteessä ylittää asetuksen liitteessä V säädetyn ylemmän pitoisuusrajan, voidaan poikkeuslupa myöntää ainoastaan jätteen sijoittamiseen syvälle kallioperään.

Sivutuotteita ja ei enää jätettä -materiaaleja koskevat samat pitoisuusrajat kuin muitakin tuotteita. Toisin sanoen niidenkin osalta hyväksyttäisiin vain POP-yhdisteiden tahattomat jäämäpitoisuudet. Ainekohtaisista sallituista jäämäpitoisuuksista aineissa, seoksissa ja esineissä on säädetty POP-asetuksen liitteessä I.

Ympäristöministeriö on julkaissut tammikuussa 2023 POP-jätteen tunnistusoppaan.

Kemikaaleihin liittyvä valvonta

Kemikaaleista säännellään pääosin EU-sääntelyn kautta. Sääntelyn noudattamista kansallisesti valvoo Tukes yhdessä Tullin, työsuojeluviranomaisten ja ympäristönsuojeluviranomaisten kanssa. Kemikaalisääntely (mm. REACH-asetus, CLP-asetus, POP-asetus) sisältävät lukuisia vaatimuksia, jotka asettavat yrityksille suoraan velvollisuuksia, joita niiden on noudatettava oma-aloitteisesti. Näitä ovat esimerkiksi kemiallisten aineiden REACH-rekisteröinti tai CLP-asetuksen mukainen luokittelu ja merkitseminen.

Tukesin kemikaalituotevalvonta sisältää neuvontaa, ohjausta ja laissa annettuja valvontakeinoja. Tukes toimii valvonnassa riskiperusteisesti eli suuntaa eniten voimavaroja sinne, missä viranomaisen panostuksesta on suurin hyöty ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Jos tuote aiheuttaa vaaraa eikä ole kemikaaleja koskevan lainsäädännön vaatimusten mukainen, Tukes voi ryhtyä toimenpiteisiin ja esimerkiksi vaatia, että tuotteen myynti lopetetaan.

Lisäksi Tukes tarjoaa yrityksille kemikaalineuvontaa(siirryt toiseen palveluun).

Lue lisää

Lisätietoja